Something Special ~ osa 3

Noniin, tää tuli vähän myöhässä. Halusin, et ootatte tätä osaa. ;) Tässä se sitte on:

Louisin näkökulma

Olin kauhusta jäykkänä. Melanie oli jutellut isästään jotain, että hän oli hiukan epänormaali ja väkivaltainen, mutta rakasti isäänsä silti. Mitäköhän hän oli tytölle tehnyt? Nousin niin nopeasti sängystä, kuin pystyin shokkikohtauksen jälkeen. Puin punaiset caprifarkut ja valkoisen hiattoman paidan, juoksin alakertaan ja laitoin mustat converset jalkaani, nappasin autonavaimet ja kiirehdin valkoiselle ferrarilleni. Auto tuuttasi kun avasin sen ja parin sekunnin päästä olinkin jo ajamassa niin kovaa kuin autosta lähti.
Paskat poliiseista, tyttöni on tärkein.

Vartin päästä kurvasin Melanien pihaan, olin saanut hänen osoitteensa numeropalvelun kautta. Talossa oli täysin hiljaista, vain yhdessä huoneessa oli valot päällä. Kurkkasin varpasillani huoneeseen jossa oli valot ja näin vihaisen miehen, hän oli todennäköisesti ottanut pari tuoppia. Hän kirosi ja heitteli tavaroita. Huh, tästä tulisikin vaikeampaa kuin olin kuvitellut...
Seuraavan kerran kun kurkkasin ikkunasta oli mies häipynyt. Nyt minuakin alkoi pelottaa, jos hän oli nähnyt minut voisi mies olla missä vain väijymässä minua. Hyvä Louis, ajattelin itsekseni.
Avasin hiljaa etuoven, ihme kyllä, se oli auki. Hiivin ensimmäisen huoneen ohi, makuuhuone. Tässä huoneessa mies oli ollut.
Yhtäkkiä ulko-ovi pamahti kiinni.

mies: Jaahas, heti kun selkänsä kääntää niin talo on täynnä nuuskijoita, hän virnisteli.
minä: Mihin helvettiin olet pannut Melanien!?
mies: Hah et sinä ikinä häntä löydä.
Sitten kuului kova kolaus ja olin maassa, näin sumeasti jonkun naisen lapio kädessä.