It was only just a dream ~ Niall "oneshot" Inkalle osa 1/2 !

Moikkelismoi kaikille!
Tänään siis te.
.en ainakin yhden onsan tohon tarinaan, päivällä varmaankin. Josko kohta alkaisi jotaib tapahtuakin. ;)
Tämä on siis Niall oneshot Inkalle :

--------------------------------------------------

Et voi uskoa, että hän tekisi sitä koskaan sinulle. Luet Daydreamin etusivua uudestaan ja uudestaan.

Niall Horan nähtiin eilen baarista lähtiessään viehättävän naisseuralaisen kanssa, onko kenties sinkkumies löytänyt vihdoin sen oikean? Ainakin heidät nähtiin viimeisen kerran yhteisessä hotellihuoneessa. Mitäköhän nuoruksisen päässä nyt liikkuu?

Puhelimeni värähti, taas varmaan uusi viesti Niallilta. Olin oikeassa, 4viestiä ja 12vastaamatonta puhelua henkilöltä Niall kulta ♥ .
En viitsinyt edes kuunnella hänen selityksiäänsä, tiesin kyllä millainen hän oli humalassa. Rakastin häntä nyt ja aina, mutta tämä oli jo liikaa. Pakkailin jo kamoja yhteisestä kämpästämme, kun kuulin etuoven lyövän ja juoksuaskelia. Sitten joku vetäisi makuuhuoneen oveen auki. Niallin leuka loksahti auki, kun huomasi matkalaukut.

- I-Inka, What are you doing!? kysyi Niall epäröiden. Hänen silmistään näkyi, että hän oli itkenyt.
- I am moving out, vastasin kylmästi. Minua ei huvittanut jäädä juttelemaan.
- Bu-But I love you, let me explain, please don´t go.. hän aneli, Niallin poskilla alkoi näkyä jo paljolti kosteita kyyneliä.
- You should think about it before you did it.. kuiskasin, kun samalla luiskahdin Niallerin ohi kohti etuovea.
Hän jäi vain seisomaan siihen murtuneena. Juuri ennenkuin tönäisin oven kiinni kuulin nyyhkytystä ja sanat
I love you, forever.
Kuiskasin takaisin I love you too, now and forever, toivoen ettei hän kuullut sitä.
Paiskasin oven kiinni, tilasin taksin ja sitten annoin kyynelien virrata. Niallista ei olisi ikinä uskonut, olimme jo puhuneet naimisiinmenosta ja lapsista, jaja sitten tämä... En halua ikinä enää edes nähdä häntä vilaukseltakaan. Ohjasin taksin äitini luo, suunnittelisin myöhemmin ostaisinko oman kämpän vai opiskelisinko loppuun äidin luona, noh se olisi sen ajan murheita. Opiskelin siis taidetta Lontoon isoimmassa taidegalleriassa.

Koputin ison rivitaloasunnon ovea, ovessa luki numero 52C. Pian ovi aukesi ja ulos astui pitkä kiharatukkainen nainen, äiti.
- Oh my darling, I am so so sorry for you. Are you okay? hän kysyi säälivästi.
- Can I move here like couple weeks? en vastannut hänen kysymykseensä, en jaksanut säälimistä.
- Of course honey, whatever you want, äiti vastasi hymyillen.

Parin viikon kuluttua
Niallista ei ole kuulunut yhtään mitään, hyvähän se, mutta tuntuu että suhde ei merkinnyt mitään hänelle. Ei edes soittoa sen päivän jälkeen, tai tekstiviestiä. Koulu alkaisi taas huomenna, sitten ajatukseni ehkä uppoutuisivat opiskeluun, eivätkä miettisi vain Niallia. Kuinka paljon häntä kaipaankaan.
Kävellessäni huomasin taas vaipuneeni ajatuksiini, oli lämmin syyspäivä. Ajattelin, mennä teelle läheiseen kahvilaan ja samalla lukea pari kappaletta matematiikkaa. Astuin ovesta sisään ja nenääni kantautui vasta paistetun leivän tuoksu, käänsin katseeni pöytiin päin. Näin tutun blondin hiuspöhkön, neljän muun pojan kanssa. Voiei ole vain normaalisti, ajattelin. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta kun olin tilannut juustokinkkusämpylän ja vihreän teen ja astelemassa kohti pyötiä olin paljon rennompi. Istuin kulma pöytään, mahdollisimman kauas pojista ja avasin matikankirjan. Näin vilaukselta blondin lähtevän vessaan päin, sitten Louis istui viereeni.
- Hey! How are you doing Inka? hän kysyi kohteliaasti hymyillen.
- Very good Louis, thanks for asking. How about you? virnistelin.
Louis oli niin ihana. Aina hauska, mutta silti niin huolehtivainen.
- Good, fine thank you. Sorry, but I gotta go with boys, see you! hän huudahti samalla nousten pöydästä.
- Thats fine, see you soon! hymähdin ja uppouduin taas matikankirjaani.
Sitten tunsin, kun taas joku istui viereeni.
- What again Louis? mymähdin ennenkuin edes katoin ketä oli istunut.
- I am not Louis, I am Niall, sanoi poika lasittunein silmin tuijottaen suoraan kohti minua.
- Oh, I am sorry. I don´t wanna talk to you, so i guess i gotta go, sanoin. En edes vilkaissutkaan poikaa, onneksi olin jo syönyt kaiken joten olin jo muutenkin valmis. Pakkasin tavarat ja lähdin.
- Please to give me, hän huudahti perääni.
- I can´t trust you before that what you do to me, get out of my eyes! kiljuin samalla kun astuin ulos ovesta, olin huomaamattani alkanut itkeä.

Kuukauden kuluttua
Olin lähtenyt ostamaan koulun talvijuhlaan pukua, astelin isoa kauppakatua eteenpäin. Kallista, kallista, kallista ajattelin. Viimein näin H&M myymälän ja suuntasin sinne. Katselin kaikkia upeita mekkoja, mutta pian huomasin yhden upean vaalean oranssin, sovitin sitä ja se sopi upeasti, ostin sen ja juurikun astuin ulos myymälästä törmäsin johonkin tummatukkaiseen poikaan.
- Oh I am sorry... Inka! Hello! tunnistin pojan Zayn Malikiksi.
- Hey Zayn! Sorry, but I have to go, byebye! huudahdin minulla oli kiire kotiin lukemaan kokeisiin.

Kotona
Olin vaihtamassa vaatteita vähän arkisempaan, kun huomasin farkkujen taskusta putoavan pienen lapun, siinä luki:
" Hei! Tulen hakemaan sinut tänä illalla kahdeksalta kotoa, ole valmis! Ps. luota minuun! xx. mysteeripoika " Tiesin kyllä keneltä lappu oli, Niallilta. Zayn oli kai pudottanut sen taskuuni törmätessämme. Kai minun oli pakko selvittää välimme, tämä pakoileminen oli kauheaa.

Illalla
Voi apua, kello on jo seitsemän, enkä ole vielä tehnyt mitään! Kävin suihkussa, laitoin kihartimen lämpeämään, kuivasin hiukset pitkät vaaleat hiukseni ja kiharsin ne. Laitoin vain vähän ripsaria ja huulikiiltoa, en tykkää meikata paljoa, halusin olla luonnollinen. Laitoin ostamani puvun ja mustat korkokengät, otin vielä mustan pienen laukun, johon tunkin avaimeni, kännykkäni ja vähän rahaa. Sitten olin valmis. Kuin tilauksesta auto tööttäsi pihasta, astuin ulos ja näin ison mustan limusiinin, Niall seisoi sen vieressä, hän oli niin komea..
- Hey! You are so beautiful babe! Niall virnuili.
- Hello! You are handsome, but I really want to be just friends after that thing, hymyilin anteeksipyytävästi. Tiesin, etten pystyisi ikinä antamaan sitä anteeksi..
- Get on the car, Niall sanoi ja avusti minut limusiiniin. Hän kuiskasi kuskille jotain ja auto lähti liikkeelle.
- Where we are going? kysyin mukamas välinpitämättömästi, vaikka se minua kauheasti kiinnostikin.
- I don´t tell that yet, but you gonna like it.. vastasi Niall salaperäisesti hymyillen. Olen kaivannut tuota poikaa kauheasti, eihän ihmiselle voi ikuisesti olla vihainen, eihän!?
Yhtäkkiä auto pysähtyi, kuski avasi oven ja Niall auttoi minut ulos.
Henkäisin syvään, tämä oli kauneinta mitä olen eläessäni nähnyt!

tässä on siis Inka, vähän nuorempana ja tarinassa sil on pitkät vaaleet hiukset :)

Nialler <3

Inkan vaatteet syyspäivänä kahvilassa

Mekko illallisella