It was only just a dream ~ Niall oneshot Inkalle osa 2/2 !

Niall oli vienyt sinut paikkaan missä tapasitte, muistat sen vieläkin kuin eilisen.

FLASHBACK

Hiekka kutitteli varpaitasi, lämmin merituuli rieputteli hiuksiasi. Olit ottanut jo tarpeeksi aurinkoa, sinun teki mieli jäätelöä. Kävelit jäätelökioskille, olit juuri sanomassa tilaustasi, kun näin silmäkulmastasi ettö vaalea poika asteli viereesi.

Kaksi palloa vaniljaa, sanoitte aivan samaan aikaan. Te molemmat menitte aivan punaisiksi. Ja kolme palloa salmiakki, taas. Nyt nauroit vähän varauksellisesti, blondi poika nauroi kanssa.

poika: Anteeksi, voit tilata ensin. Hänellä oli upea hymy. Upeat hiukset. Hän oli komein miehenalku kenet olin ikinä nähnyt. Jähmetyin paikoilleni.
poika: Mikä maa, mikä planeetta? hän naurahti kun samalla heilutteli kättä edessäni.
minä: Aaa joo, kaksi vaniljapalloa ja kolme salmikkiapalloa sateenkaaristörreleillä. Rakastan ruokaa, olen oikea syyrsyömäri. (sori inka <3)
Poika katsoi minua tuijottaen.
poika: Minulle samat, hän sanoi kuin transsissa. Poika ei vieläkään irroittanut katsettaan minusta. Pian hän kumminkin avasi suunsa.
poika: Minä olen Niall, mikä sinun nimesi on? poika, Nialliksi esittäytynyt kysyi minulta hymyillen.
minä: Olen Inka.
Niall : Kaunis nimi kauniilla tytöllä, hän sanoi vinkaten silmää.
Kun olimme saaneet jäätelöt siirryimme samaan pöytään syömään ja höpöttelemään. Siitä meidän juttumme alkoi ja on kestänyt jo 2vuotta, tai no. Se kesti 2vuotta...

NYKYHETKEEN
minä: Voi Niall miten muistit tämän paikan!? huudahdin.
Niall: Miten voisin ikinä unohtaa paikan, jossa tapasin elämäni naisen!? Upeat vaaleat hiukset, täydellinen hymy, suloiset silmäsi, ne saivat pääni sekaisin.
Ennenkuin edes tajusin mitä oli tapahtunut, huomasin Niallin polvistuvan.
Niall: Haluatko tehdä minusta maailman onnellisimman miehen ja olla vaimoni Inka Tuulikki Haapanen?
minä: Tottakai, olen aina rakastanut sinua!! huudahdin kyynelten seasta kun samalla hypähdin Niallin kaulaan.
Suutelitte intohimoisemmin kuin koskaan.

Olitte Niallin kanssa onnellinen aviopari yhteensä 4vuotta. Tänään olisi hääpäivänne. Kuukausi sitten sinulla diagnosoitiin syöpä. Paha sellainen. Kuolisit hetkellä millä hyvänsä. Olosi oli kuin rekkoja ajaisi ylitsesi jatkuvana jonoja ja joku puukottaisi selkään jatkuvasti. Et kestä tätä enään.

Niall: Hei kulta! Miten voit? hän kysyi pirteästi niinkuin aina. Miten ihanasti hän suhtautui tähän asiaan. Ainoa asia mitä toivot olisi se, että Niall jatkaisi elämäänsä normaalisti, vaikka se olisikin ilman sinua.
minä: Niall.. luulen että tänään on se päivä, en kestä enään. Tämä kipu on sietämätöntä. Jatkathan elämääsi niinkuin nyt vaikka poistuisin tästä maailmasta, lupaa minulle?
Niall: Kulta. Sinun on jaksettava, ehkä joku löytää jonkun lääkkeen jaja...
minä: Niall, lupaa minulle.
Niall huokasi hyvään ja sanoi:
Okei, minä lupaan.
minä: Tiedän, että tämä on sinulle vaikeaa, mutta pyydän että päästät minut tuskistani rakkaani.
Niall alkoi nyyhkyttää, nostit kädelläsi hänen kasvojaan ja kuivasit kyyneleet hänen upealta iholtaan.
minä: Tee se, muista vain että olen täällä kanssasi vaikket minua näekkään. Painoit viimeisen suudelman miehesi täydellisille huulille, samalla huomasit että Niall oli irrottanut letkusi. Sitten tuli pimeys.

Minä rakastan sinua aina. Sitten Niall suuteli sinua huulillesi, et vastannut enään suudelmaan. Hän otti sinua kädestä ja päästi pian irti.
Hyvästi, hän kuiskasi ja astui ulos ovesta itkien. Se oli viimeinen kerta, kun näit miehesi. Suljit silmäsi viimeiseen hengenvetoon. Piip, piip,piip.

Something Special ~ osa 3

Noniin, tää tuli vähän myöhässä. Halusin, et ootatte tätä osaa. ;) Tässä se sitte on:

Louisin näkökulma

Olin kauhusta jäykkänä. Melanie oli jutellut isästään jotain, että hän oli hiukan epänormaali ja väkivaltainen, mutta rakasti isäänsä silti. Mitäköhän hän oli tytölle tehnyt? Nousin niin nopeasti sängystä, kuin pystyin shokkikohtauksen jälkeen. Puin punaiset caprifarkut ja valkoisen hiattoman paidan, juoksin alakertaan ja laitoin mustat converset jalkaani, nappasin autonavaimet ja kiirehdin valkoiselle ferrarilleni. Auto tuuttasi kun avasin sen ja parin sekunnin päästä olinkin jo ajamassa niin kovaa kuin autosta lähti.
Paskat poliiseista, tyttöni on tärkein.

Vartin päästä kurvasin Melanien pihaan, olin saanut hänen osoitteensa numeropalvelun kautta. Talossa oli täysin hiljaista, vain yhdessä huoneessa oli valot päällä. Kurkkasin varpasillani huoneeseen jossa oli valot ja näin vihaisen miehen, hän oli todennäköisesti ottanut pari tuoppia. Hän kirosi ja heitteli tavaroita. Huh, tästä tulisikin vaikeampaa kuin olin kuvitellut...
Seuraavan kerran kun kurkkasin ikkunasta oli mies häipynyt. Nyt minuakin alkoi pelottaa, jos hän oli nähnyt minut voisi mies olla missä vain väijymässä minua. Hyvä Louis, ajattelin itsekseni.
Avasin hiljaa etuoven, ihme kyllä, se oli auki. Hiivin ensimmäisen huoneen ohi, makuuhuone. Tässä huoneessa mies oli ollut.
Yhtäkkiä ulko-ovi pamahti kiinni.

mies: Jaahas, heti kun selkänsä kääntää niin talo on täynnä nuuskijoita, hän virnisteli.
minä: Mihin helvettiin olet pannut Melanien!?
mies: Hah et sinä ikinä häntä löydä.
Sitten kuului kova kolaus ja olin maassa, näin sumeasti jonkun naisen lapio kädessä.

It was only just a dream ~ Niall "oneshot" Inkalle osa 1/2 !

Moikkelismoi kaikille!
Tänään siis te.
.en ainakin yhden onsan tohon tarinaan, päivällä varmaankin. Josko kohta alkaisi jotaib tapahtuakin. ;)
Tämä on siis Niall oneshot Inkalle :

--------------------------------------------------

Et voi uskoa, että hän tekisi sitä koskaan sinulle. Luet Daydreamin etusivua uudestaan ja uudestaan.

Niall Horan nähtiin eilen baarista lähtiessään viehättävän naisseuralaisen kanssa, onko kenties sinkkumies löytänyt vihdoin sen oikean? Ainakin heidät nähtiin viimeisen kerran yhteisessä hotellihuoneessa. Mitäköhän nuoruksisen päässä nyt liikkuu?

Puhelimeni värähti, taas varmaan uusi viesti Niallilta. Olin oikeassa, 4viestiä ja 12vastaamatonta puhelua henkilöltä Niall kulta ♥ .
En viitsinyt edes kuunnella hänen selityksiäänsä, tiesin kyllä millainen hän oli humalassa. Rakastin häntä nyt ja aina, mutta tämä oli jo liikaa. Pakkailin jo kamoja yhteisestä kämpästämme, kun kuulin etuoven lyövän ja juoksuaskelia. Sitten joku vetäisi makuuhuoneen oveen auki. Niallin leuka loksahti auki, kun huomasi matkalaukut.

- I-Inka, What are you doing!? kysyi Niall epäröiden. Hänen silmistään näkyi, että hän oli itkenyt.
- I am moving out, vastasin kylmästi. Minua ei huvittanut jäädä juttelemaan.
- Bu-But I love you, let me explain, please don´t go.. hän aneli, Niallin poskilla alkoi näkyä jo paljolti kosteita kyyneliä.
- You should think about it before you did it.. kuiskasin, kun samalla luiskahdin Niallerin ohi kohti etuovea.
Hän jäi vain seisomaan siihen murtuneena. Juuri ennenkuin tönäisin oven kiinni kuulin nyyhkytystä ja sanat
I love you, forever.
Kuiskasin takaisin I love you too, now and forever, toivoen ettei hän kuullut sitä.
Paiskasin oven kiinni, tilasin taksin ja sitten annoin kyynelien virrata. Niallista ei olisi ikinä uskonut, olimme jo puhuneet naimisiinmenosta ja lapsista, jaja sitten tämä... En halua ikinä enää edes nähdä häntä vilaukseltakaan. Ohjasin taksin äitini luo, suunnittelisin myöhemmin ostaisinko oman kämpän vai opiskelisinko loppuun äidin luona, noh se olisi sen ajan murheita. Opiskelin siis taidetta Lontoon isoimmassa taidegalleriassa.

Koputin ison rivitaloasunnon ovea, ovessa luki numero 52C. Pian ovi aukesi ja ulos astui pitkä kiharatukkainen nainen, äiti.
- Oh my darling, I am so so sorry for you. Are you okay? hän kysyi säälivästi.
- Can I move here like couple weeks? en vastannut hänen kysymykseensä, en jaksanut säälimistä.
- Of course honey, whatever you want, äiti vastasi hymyillen.

Parin viikon kuluttua
Niallista ei ole kuulunut yhtään mitään, hyvähän se, mutta tuntuu että suhde ei merkinnyt mitään hänelle. Ei edes soittoa sen päivän jälkeen, tai tekstiviestiä. Koulu alkaisi taas huomenna, sitten ajatukseni ehkä uppoutuisivat opiskeluun, eivätkä miettisi vain Niallia. Kuinka paljon häntä kaipaankaan.
Kävellessäni huomasin taas vaipuneeni ajatuksiini, oli lämmin syyspäivä. Ajattelin, mennä teelle läheiseen kahvilaan ja samalla lukea pari kappaletta matematiikkaa. Astuin ovesta sisään ja nenääni kantautui vasta paistetun leivän tuoksu, käänsin katseeni pöytiin päin. Näin tutun blondin hiuspöhkön, neljän muun pojan kanssa. Voiei ole vain normaalisti, ajattelin. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta kun olin tilannut juustokinkkusämpylän ja vihreän teen ja astelemassa kohti pyötiä olin paljon rennompi. Istuin kulma pöytään, mahdollisimman kauas pojista ja avasin matikankirjan. Näin vilaukselta blondin lähtevän vessaan päin, sitten Louis istui viereeni.
- Hey! How are you doing Inka? hän kysyi kohteliaasti hymyillen.
- Very good Louis, thanks for asking. How about you? virnistelin.
Louis oli niin ihana. Aina hauska, mutta silti niin huolehtivainen.
- Good, fine thank you. Sorry, but I gotta go with boys, see you! hän huudahti samalla nousten pöydästä.
- Thats fine, see you soon! hymähdin ja uppouduin taas matikankirjaani.
Sitten tunsin, kun taas joku istui viereeni.
- What again Louis? mymähdin ennenkuin edes katoin ketä oli istunut.
- I am not Louis, I am Niall, sanoi poika lasittunein silmin tuijottaen suoraan kohti minua.
- Oh, I am sorry. I don´t wanna talk to you, so i guess i gotta go, sanoin. En edes vilkaissutkaan poikaa, onneksi olin jo syönyt kaiken joten olin jo muutenkin valmis. Pakkasin tavarat ja lähdin.
- Please to give me, hän huudahti perääni.
- I can´t trust you before that what you do to me, get out of my eyes! kiljuin samalla kun astuin ulos ovesta, olin huomaamattani alkanut itkeä.

Kuukauden kuluttua
Olin lähtenyt ostamaan koulun talvijuhlaan pukua, astelin isoa kauppakatua eteenpäin. Kallista, kallista, kallista ajattelin. Viimein näin H&M myymälän ja suuntasin sinne. Katselin kaikkia upeita mekkoja, mutta pian huomasin yhden upean vaalean oranssin, sovitin sitä ja se sopi upeasti, ostin sen ja juurikun astuin ulos myymälästä törmäsin johonkin tummatukkaiseen poikaan.
- Oh I am sorry... Inka! Hello! tunnistin pojan Zayn Malikiksi.
- Hey Zayn! Sorry, but I have to go, byebye! huudahdin minulla oli kiire kotiin lukemaan kokeisiin.

Kotona
Olin vaihtamassa vaatteita vähän arkisempaan, kun huomasin farkkujen taskusta putoavan pienen lapun, siinä luki:
" Hei! Tulen hakemaan sinut tänä illalla kahdeksalta kotoa, ole valmis! Ps. luota minuun! xx. mysteeripoika " Tiesin kyllä keneltä lappu oli, Niallilta. Zayn oli kai pudottanut sen taskuuni törmätessämme. Kai minun oli pakko selvittää välimme, tämä pakoileminen oli kauheaa.

Illalla
Voi apua, kello on jo seitsemän, enkä ole vielä tehnyt mitään! Kävin suihkussa, laitoin kihartimen lämpeämään, kuivasin hiukset pitkät vaaleat hiukseni ja kiharsin ne. Laitoin vain vähän ripsaria ja huulikiiltoa, en tykkää meikata paljoa, halusin olla luonnollinen. Laitoin ostamani puvun ja mustat korkokengät, otin vielä mustan pienen laukun, johon tunkin avaimeni, kännykkäni ja vähän rahaa. Sitten olin valmis. Kuin tilauksesta auto tööttäsi pihasta, astuin ulos ja näin ison mustan limusiinin, Niall seisoi sen vieressä, hän oli niin komea..
- Hey! You are so beautiful babe! Niall virnuili.
- Hello! You are handsome, but I really want to be just friends after that thing, hymyilin anteeksipyytävästi. Tiesin, etten pystyisi ikinä antamaan sitä anteeksi..
- Get on the car, Niall sanoi ja avusti minut limusiiniin. Hän kuiskasi kuskille jotain ja auto lähti liikkeelle.
- Where we are going? kysyin mukamas välinpitämättömästi, vaikka se minua kauheasti kiinnostikin.
- I don´t tell that yet, but you gonna like it.. vastasi Niall salaperäisesti hymyillen. Olen kaivannut tuota poikaa kauheasti, eihän ihmiselle voi ikuisesti olla vihainen, eihän!?
Yhtäkkiä auto pysähtyi, kuski avasi oven ja Niall auttoi minut ulos.
Henkäisin syvään, tämä oli kauneinta mitä olen eläessäni nähnyt!

tässä on siis Inka, vähän nuorempana ja tarinassa sil on pitkät vaaleet hiukset :)

Nialler <3

Inkan vaatteet syyspäivänä kahvilassa

Mekko illallisella 

Something special ~ osa 2

Tässä tää toinen osa, tuli yllätäen tiistain puolella. ;) Yritän saada tänään/Teeeen illalla vielä yhden osan! No, mutta itse tarinaan.

//

Melanien näkökulma

Huomenta, miten nukuit? kysyin Oonalta aamupala pöydässä. Hän oli juuri vasta herännyt, vaikka kello oli jo kaksitoista. Itse olen semmoinen aamuvirkku, mutta aikainen lintu madon nappaa eikö niin? Tai siis niinhän tänään kävikin...

Aamulla tapahtunutta

Luonto oli vielä eilisestä rankkasateesta ihan märkä. Hapen pystyi melkein haistamaan ilmassa, rakastin tätä. Hiljaisuutta. Ajattelin aamulenkillä poiketa samalla Starbucksissa, laitoin nappikuulokkeet korville, katsoin kännykän kelloa, se näytti vasta kahdeksaa. Sen jälkeen etsin kännykästäni soittolista ykkösen johon olin lisännyt eilen pari 1D biisiä, mm. lempparini niistä Little Things, yllättäen se oli ekana soittolistassa, painoin playta ja tungin kännykän taskuuni.

Hello Melanie! Kuulin huudahduksen takaani,käännyin ja näin yllättäen Louisin.
Louis! Huudahdin, kuulostin joltakin yli-innokkaalta pikkulapselta, sen tajuttuani muutuin punaiseksi kuin tomaatti.
You are so sweet when you get plush, Louis virnisti, samalla hän sipaisi poskipäätäni.
No kiva, nyt olen varmaan vieläkin punaisempi, ajattelin.
Ööh could we go inside, maybe have a coffee or something? Kysyin ujosti kun tajusin täriseväni kylmästä, kuinka tyhmä pitää olla ettei ota keskellä syksyä takkia mukaan?
Of course, Starbucks? Hän kysyi ja vinkkasi minulle silmäänsä.
Oh yeah, sanoin ja vinkkasin takaisin. Pystyin nyt jo olemaan paljon rennompi hänen seurassaan.

Juttelimme kaikesta kahvilasta, siis aivan kaikesta. Laulamisesta vaatteisiin ja vaatteista matkustamiseen. Louis oli todella mukava tyyppi!
I am sorry, but I gotta go home! sanoin Louisille vääntäen naamani surulliseen irvistykseen.
Oh not yet. But I am lucky that I got your number, Louis virnisteli ylpeänä ja heilutteli lappua mihin olin raapustanut puhelinnumeroni aikasemmin illasta.
-See ya! Huudahdin samalla Louisille kun astuin kahvilan ovesta ulos.
-See you my love , Louis kuiskasi niin hiljaa, ettei kukaan kuullut..

Louisin näkökulma

Melanie oli vain niin täydellinen, sekä hän osoittautui vielä todella hauskaksikin! Harmi, että hänen piti lähteä, mutta onneksi sain hänen numeronsa!
Kaivoin puhelimen taskusta, yksi viesti tullut, höh se oli Harryltä:
- Where you are? Go to bar with guys tonight? xx Harry
-I am in Starbucks, coming in your place, see ya soon. xx Louis

Illalla
-Can we leave now? Harry kysyi kärsimättömänä.
-I could say yes, but Zayn is still in toilet, vastasin rauhallisesti.
Olisimme lähdössä viettämään poikien iltaa yhteiseen baariin.
- Ready, hihkaisi Zayn samalla kun astui ulos vessasta.
-Oh thanks god.. tuhisi Liam.
- Yeah, lets take some shots!! Niall huudahti innostuneena!
Naurahdin hiljaa, Niall oli aina juhla päällä.

Olin juonut jo aika monta lasia sekä ottanut parit shottikisat Niallerin kanssa. Ainoastaan Zayn ja Liamin olivat selvinä. Zayn oli Niallin kanssa todennäköisesti vessassa ja Liamin vahtimassa Harrya, joka yritti iskeä jokaista naista, ketä ohi käveli. Viereeni istui kaunis, arviolta 20v nainen.
- Need a company? Hän kysyi.
- Yeh, Alone it is just so boring, vastasin nyökytellen.

Ääh mitä on oikein tapahtunut. Herään kauheaan päänsärkyyn, mutta missä Liam on. Voiei, vieressäni on eilisen illan nainen. Tajusin mitä oli tapahtunut ja menin äkkiä twitteriin, vahinko oli jo tapahtunut.. Joku oli saanut meistä kuvan, mitäköhän Melanie tuumaisi tästä..

Kolme viestiä tullut:
Yksi Liamilta, kaksi Melanielta.
Liam:
- Where the hell are you man? I don't have kee for our room. Do you have that kee!? xx Liam ps. Nice lady
Melanie:
-How you are going, I am going to bed now. Good night! xx. Melanie
-Ohh my god you gotta help me, my father is going crazy. My leg is broken, omg he is coming,  he is coming.. HELP !!!!

Something special ~ osa 1

Tästä se sitten alkaa. :) Julkasen tänään pari ensimmäistä, mutta tää eka on vähän tämmänen angstitarina, koska itelle jotenkin helpompi samaistua tälläsiihin, koska elämäni ei ole mitään ruusuilla tanssimista, mutta ei lähelläkään näin vaikeaa.

//

Voiei, tämähän on juuri minun tuuriani. Tunsin kuinka isot pulleat vesipisarat alkoivat kastella poskiani. Olin jälleen kerran ulkona, aivan yksin. Olimme taas ottaneet yhteen isäni kanssa. Hän on vähän, noh erillainen. Mutta silti rakastan häntä vaikka hän onkin muuttunut oikeastaan hirviöksi. Tai siis paremmin voisin sanoa, että rakastin häntä. Hän ei ole ollut enään sen jälkeen normaali itsensä, kun äidillä todettiin mielisairaus ja hänet pakotettiin muuttamaan mielisairaalaan. Hän ei ole ollut enää missään yhteydessä meihin. Sen jälkeen isästä oli tullut alkoholisti ja alkanut väkivaltaiseksi minua kohtaan. Nimeni on Melanie ja olen 19vuotias, minulla on tummat, pitkät hiukset ja meikkaan aina kajaalilla tummasti silmäni. Olen viillellyt jo vuosia, niinkuin jotkut sanovat, siitä ei pääse eroon vaikka kuinka tahtoisitkin. Koulussa minua kiusataan, mutta onneksi minulla on pari hyvää ystävää, joidenka takia kestän juuri ja juuri elämääni. He eivät tiedä mitään tästä kaikesta. Olen jotenkin saanut pidettyä sen salassa, mutta en enään tiedä kuinka kauan.
Yhtäkkiä kova kolaus palautti minut maantasalle ajatuksistani. Ukkonen. En pelkää salamointia, mutta minun täytyisi hakea jostakin joku suoja, jossa voisin olla tämän yön. En uskalla mennä kotiin vielä, antaa isän juoda itsentä känniin ja rauhoittua yön. Samassa kyyneliä alkoi jo valua poskilleni. Ennen elämäni oli normaalia, rakasta perhe. Nyt minun piti kokoajan vain pelätä ja salailla asioita.

Löysin ihmeen kaupalla baarin vierestä jonkun ison pahvilaatikon johon mahduin juuri ja juuri. Olin ottanut harjan, hupparin siihen liivin ja kollarit. Nyt piti vain odottaa pahanilman loppumista ja yrittää nukkua. Kai minä jotenkin saisin unen päästä kiinni.

aamulla :

Venyttelin ja kömmein ylös piilopaikastani. Nyt piti löytää joku paikka missä vaihtaa vaatteet ja käydä aamupalalla. Yllättäen pian löysinkin sopivan paikan, joku Petra´s Coffee-niminen paikka. Vaihdoin ensin vessassa vaatteet, harmoihin kollareihin, vaaleanpunaiseen huppariin ja harmaaseen liivin. Minulla oli valkoiset conssit jalassa eiliseltä. Ostin capuccinon sekä ison patongin. Minun pitäisi käydä hakemassa tavaroita, ennenkuin lähden Oonalle, One Direction tulee tänään kaupunkiin ja menemme areenan ulkopuolelle kuuntelemaan, itse en ole mikään fani, mutta Oona rakastaa sitä bändiä. Siispä menen hänen kanssaan.

kotona:

- Mihin sääh ood taash menossah !? karjui isä päin naamaani. Pystyin haistamaan, että hän oli taas juonut. Ja paljon.
- öö m-mä meen Oonalle, supitin jotain.
Ennenkuin olin edes saanut lausetta loppuun oli isä jo sammunut sohvalle. Tyhmää tuo juominen, aivan järjetöntä. Pakkasin nopeasti laukkuuni meikit, mekon (rakastan mekkoja) ja korkkarit. Sitten lähdin kävelemään Oonalle.

Fanien kiljuminen täytti pääni jokaista kolkkaa myöten. Olin peloissani, en tykännyt olla isoissa ihmisjoukoissa. Pojat saapuivat ennen keikkaa jakamaan nimmareita ja ottamaan kuvia. He olivat kohta meidän kohdallamme. He näyttivät aika paljon samoilta kuin Oonan julisteissa, ehkä vielä kuumimmilta. Huomioni kiinnitti etenkin raitapaitaan ja punasiin farkkuihin pukeutunut poika, kenellä oli ruskea, lyhyet hiukset sotkettuna sivulle. Hänellä oli mitä kauneimmat silmät ja upea hymy. Hän oli niiin komea. He olivat edessämme nyt edessämme, Oona aloitti kiljumisen ja pyysi joltakin blondilta nimmaria sekä kuvaa. Se raitapaitapoika tuli luokseni virnistäen ja kysyi:

- Hello. What is your name, beautiful? I am Louis.
- Öh, Hello. I am Melania, vastasin ujosti hymyillen.
- What is your... oli Louis aloittamassa.
- Louis!! We gotta go now! huusi joku kiharapää taustalta.
- Oh my god, sorry. I will meet you again, Melanie! naurahti Louis anteeksipyytävästi. Olin aivan shokissa. Ensin olin ollut aivan tavallinen synkkä tyttö ja yhtäkkiä suurimman poikabändin jäsen ja tullut kysymään nimeäni! Vaikuttaahan se aika mitättömältä, mutta minulle se oli suurta. Olin aina pitänyt itseäni läskinä, rumana ja emonnäköisenä, mutta eihän tommoinen komistus tulisi juttelemaan emolle, vai tulisiko? Ajatukseni olivat ristiriidassa, päätin vain rentoutua ja kuunnella heidän soittoaan. Ajattelisin asiaa vasta huomenna.

Lousin näkökulma :

Edessäni seisoi varmaan koko maailman upein tyttö. Pitkän, mustat hiukset, upeat vihreät silmät. Täydelliset kasvonpiirteet sekä fantastiset huulet. Hän näyttää niin mysteeriseltä, mutta samalla niin ihanalta. En saa silmiäni irti hänestä. Melanieksi esittäytynyt tyttö on vain niin lumoava. Pahus, en saanut hänen numeroaan, meillä oli niin kiire areenalle. Toivon totisesti, että tyttö tulee keikalle, niin nään hänet uudestaan!

keikan jälkeen:

Melanieta ei näkynyt enään keikalla. Pettyneenä astelin takahuoneeseen neljän villin pojan kanssa. He olivat kyllä joskus aivan mahdottomia. Hymähdin ajatuksissani.

- What is so fanny boo bear? virnisteli paras kaverini Harry.
- Hahha nothing, I am just thinking how much I love you guys, vastasin naurahtaen.
- Aws, Lo is so sweet... kaikki neljä henkäisivät.
- Pöh, tuhahdin ja heitin poikia tyynyillä, siitäpä syntyi todellinen sota, josta Paul ei sittemmin tykännytkään.

Illemmalla kun olimme hotellilla vihdoin hotellihuoneissamme avasi Liam miettiliäänä suunsa. (olimme Liamin kanssa kämppiksiä)

- What is Louis, You have been today so weird. What happened?
- Nothing, I am just tired. Can I sleep now? valehtelin, koska en jaksanut alkaa selittemään, olihan se tyhmää, että joku tyttö keneltä tiesin vain nimen oli jo vienyt jalat altani.
- Of course Lo, but you know that you can tell me anything? kysyi Liam vielä haukotellen.
- Yes, I know Liam. Good night! vastasin varmistellen.
- Good night, vastasi Liam.

En nukahtanut ihan heti, ajatukseni leijailivat Melaniessa. Toivottavasti tapaisimme vielä...

//

Tämännäköiseksi kuvittelin Melanien, tosin sillä ei olis noita laseja.

Tämän toisen päähenkilön ehkä tunnistattekin ;) ?

Aamun vaatteet.

Melanien iltamekko + tohon vielä mustat kiilakorot.

Aloitus!

Moikkamoi!

Ajattelin perustaa tälläisen 1D fanficblogin, itse kun olen lukenut niitä niin paljon, niin olisi kiva koittaa itsekkin. Toivottavasti näitä jaksaa joku edes lukea! Minusta saa lukea pikkuesittelyn tosta oikeasta sivusta. Kirjottelen aina oman fiiliksen mukaan väh. joka toinen päivä. Koeviikkoina yritän pari kertaa viikossa. Alussa voi tulla aika paljon tekstiä, kun olen valmiiksi jo kirjoittanut ensimmäisen ficin. Se on siis Louis-fic. Otan aina risuja ja ruusuja, sekä toivomuksia. Imagineja teen ja oneshotteja, niitä saa pyydellä aina kommentteineja fanficin loppuun! Mutta pitemmittä puheitta, antoisia lukuhetkiä!

xx julia